VEIKKAUS on solminut näyttävän nimisopimuksen Suomen suurimman tapahtuma-areenan kanssa. Entinen Hartwall-areena tunnetaan jatkossa Veikkaus Arenana. Sopimus on kymmenvuotinen, ja se tuo valtion peliyhtiön brändin näkyville kaikkein kirkkaimmalle estradille, keskelle pääkaupunkiseudun suurten tunteiden ydintä.
Samanaikaisesti hallitus on hyväksymässä uutta arpajaislakia, joka sallii rahapelien mainostamisen julkisessa tilassa. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa rahapelien brändejä saatetaan nähdä esimerkiksi raitiovaunuissa, busseissa ja katukuvassa maan laajuisesti entistä useammin.
Molemmat päätökset ovat yksin tarkasteltuna ymmärrettäviä: pelimainonta halutaan ohjata kohti lisenssijärjestelmän piirissä olevia toimijoita, ja Veikkaus tarvitsee uudenlaista näkyvyyttä toimintansa rahoittamiseen. Kuitenkin juuri niiden yhteisvaikutus herättää huolta.
VEIKKAUKSEN markkinointiratkaisut ovat aiemmin aiheuttaneet keskustelua ja seuraamuksia siitä, missä kulkee valtionyhtiön vastuun ja myynnin rajanveto.
Nyt solmittu nimisopimus tuo brändin pysyvästi näkyviin areenalle, jonka nimi esiintyy lehtien otsikoissa, artistien kiertuejulisteissa, somevideoissa ja urheiluselostuksissa.
Rahapelaamisen haitat eivät näy yhtä selkeästi. Ne jäävät yksittäisiin kohtaloihin, velkakierteisiin, perhesuhteiden katkeamisiin, masennukseen ja häpeään. Suomessa on kymmeniä tuhansia ongelmapelaajia, ja kaksi kolmesta läheisestä kertoo kärsineensä haittoja toisen pelaamisesta.
Samalla kun Veikkaus kiillottaa brändiään stadionin valonheittimissä, kansallinen rahapelien auttamisjärjestelmä, ja sen tuleva budjetti, näyttää olevan edelleen hämärässä. Maltillisuudesta puhutaan, mutta sen näkyvyys ei tunnu verrannolliselta markkinointipanostuksiin.
ONKO vertaus Batmaniin perusteeton? Veikkaus on toimija, joka operoi ristiriitaisessa roolissa, sillä se sekä tuottaa että ehkäisee rahapeliongelmia.
Veikkaus toimii sääntöjen puitteissa, mutta joutuu samaan aikaan paikkaamaan järjestelmän aukkoja, joita lainsäätäjät eivät ehdi tai uskalla korjata.
Ehkä kysymys ei ole siitä, onko Veikkaus sankari vai konna.
Kenties olennaisempi kysymys on miksi rahapelien näkyvyys lisääntyy samaan aikaan, kun haittojen torjunnan rakenteet ovat yhä hajanaisia ja aliresursoituja?
