USEIMMAT ihmiset osallistuvat silloin tällöin onnenpeleihin. Pelaamiseen liittyvä riskin ja mahdollisen palkinnon yhdistelmä tuo pelaajalle adrenaliiniryöpyn ja jännityksen tunteen. Jos voittoa ei tule – varsinkin jos pelaaminen tapahtuu ilman sosiaalista ympäristöä – pettymys voi olla suuri.
Sosiaalisella ympäristöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa pelataan vaikkapa pokeria toisia pelaajia vastaan tai bingoa ystäväporukassa.
Kuten monien mielihyvää tuottavien asioiden kohdalla – esimerkiksi alkoholin juonnissa tai lempiruokien syömisessä – liiallinen nautinto voi muuttua mielenterveydelliseksi riippuvuudeksi, jossa mielihyvän tunne on sidottu tiettyyn toimintaan.
Vuonna 2013 riippuvuushäiriöt, kuten päihteiden väärinkäyttö, lisättiin virallisesti Yhdysvaltojen psykiatriseen tautiluokitukseen (DSM). Samalla mukaan liitettiin myös rahapeliriippuvuus, koska pelaaminen voi toimia keinona lievittää ahdistusta.
Mikä tekee rahapelaamisesta niin koukuttavaa?
Yksinkertaisimpia selityksiä lienevät, että ihmiset rakastavat rahan voittamista ja dopamiinia.
Voiton tuoma tunne laukaisee mielihyvähormoneja eli endorfiineja. Tämän vuoksi pelaaminen koukuttaa.
Koska pelaaminen sisältää jatkuvaa voittojen ja tappioiden vuorottelua, pelaaja jää kaipaamaan sitä seuraavaa ”euforiahetkeä”.
Pelaaminen voi muuttaa aivojen kemiaa merkittävästi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen pelaaja kehittää riippuvuuden.
Peliriippuvaisilla voi olla perinnöllinen tai psykologinen alttius, joka altistaa heidät addiktiolle. Tämä alttius johtaa tilanteeseen, jossa, ilman katkoa, pelaaminen vie yhä suuremman roolin elämässä.
Aivot ehdollistuvat haluamaan voittoja, ja palkitsemisjärjestelmän aktivoituminen muokkaa aivojen toimintaa niin paljon, että palautuminen voi kestää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia!
Aivojen palkitsemisjärjestelmä ja dopamiini
Jotta peliriippuvuutta voidaan ymmärtää, tuntuu tärkeältä ymmärtää, miten aivot toimivat. Aivot koostuvat useista hermoradoista, joista osa muodostaa niin sanotun palkitsemisjärjestelmän. Tämä järjestelmä kytkeytyy mielihyvää ja motivaatiota sääteleviin alueisiin.
Mielihyvän voi laukaista esimerkiksi tehtävän suorittaminen tai positiivinen palaute. Tällöin aivot lähettävät välittäjäaineita, kuten dopamiinia, joka stimuloi hermosoluja.
Dopamiini on tärkeä välittäjäaine, joka aiheuttaa nautintoa ja motivoi toimintaa. Sama mekanismi toimii huumeiden kohdalla: ne vapauttavat aivoissa suuria määriä dopamiinia ja moninkertaistavat mielihyvän.
Vaikka pelaamisessa ei käytetä aineita, aivojen reaktio on samankaltainen. Pelaaminen vapauttaa dopamiinia enemmän kuin tavanomaiset mielihyvän lähteet.
Suurin ero on siinä, että osa ihmisistä osaa lopettaa ajoissa. Toiset eivät pysty, vaan alkavat jahdata menetettyjä voittoja ja hakevat jatkuvasti uutta mielihyvän kokemusta.
Pelaaminen ja alttius ongelmakäytökseen?
Tutkimuksissa on havaittu, että sekä huumeriippuvaisilla että peliongelmaisilla on taipumus hakea palkintoja muita voimakkaammin. Tähän liittyy usein aivojen palkitsemisjärjestelmän matala aktiivisuus ja heikompi etuotsalohkon toiminta.
Pelaajat, joiden aivojen palkitsemisjärjestelmä on alitehoinen, eivät koe tavallisia elämyksiä yhtä miellyttävinä kuin muut. Siksi he hakevat voimakkaampia ärsykkeitä kuten alkoholia, huumeita tai rahapelejä.
Jos etuotsalohkon toiminta on heikentynyt, pelaaja ei kykene hillitsemään impulssejaan tai tekemään järkeviä päätöksiä. Kolikkopelien jatkuva pyörittäminen voi käynnistää noidankehän, jossa pelaaminen jatkuu hallitsemattomasti.
Toleranssi kasvaa – nautinto vähenee
Jos olet joskus jäänyt koukkuun vaikkapa kännykkäpeliin, tiedät, kuinka vaikeaa pelaamisen lopettaminen voi olla. Vaikka ilmiö ei ole täysin sama kuin rahapelaamisessa, se osoittaa aivojen toimintamekanismin.
Aivot tottuvat mielihyvään ja alkavat vaatia yhä enemmän ärsykkeitä. Toleranssi kasvaa, dopamiinitaso laskee ja mielihyvän tunne vähenee. Pelaaja yrittää saavuttaa saman huuman, jonka koki ensimmäisillä pelikerroilla – turhaan.
Yksittäisestä pelikerrasta voi vielä palautua helposti, mutta jatkuva ja liiallinen pelaaminen muuttaa aivojen rakennetta. Toleranssin noustessa pelaaja ei saa enää samanlaista mielihyvää, vaikka panokset kasvavat.
Tätä voi verrata alkoholin käyttöön: jatkuvasti juova henkilö tarvitsee yhä enemmän alkoholia tunteakseen olonsa päihtyneeksi.
Muita tekijöitä, jotka voivat ylläpitää haitallista pelaamista
Osittainen vahvistaminen
Pelaajat jatkavat pelaamista, vaikka eivät voita joka kerta. He odottavat voittoa pitkän tappioputken jälkeen. Tämä on klassista osittaista vahvistamista – Pavlovin koirakokeiden hengessä.
Pelaajan raunio -ilmiö
Tietyt pelaajat uskovat, että jokainen tappio kasvattaa mahdollisuutta voittoon. Näin ei ole. Kasinopelit on suunniteltu tuottamaan kasinolle voittoa. Satunnaislukugeneraattorit takaavat, että jokaisella kierroksella on samat todennäköisyydet, riippumatta aiemmista tuloksista. Kun todennäköisyydet ovat sinua vastaan, tulet aina kohtaamaan raunion.
Kontrollin harha
Monet pelaajat luulevat, että meillä on vaikutusta pelin lopputulokseen. Tämä harha voi syntyä esimerkiksi blackjackissa tai ruletissa, joissa tehdään päätöksiä. Todellisuudessa pelit on suunniteltu antamaan etulyöntiasema kasinolle.
Vastuu ja valvonta – mutta vain osittain
Vaikka suurin osa nettikasinoista tarjoaa vastuullisen pelaamisen työkaluja, valitettavasti vastuu jää meille pelaajille itsellemme. Kaikki eivät kykene lopettamaan. Kuitenkin kasinoilla on mahdollisuus seurata pelaajien käyttäytymistä ja tunnistaa ongelmat.
Joillain sivustoilla tähän kuulostetaan reagoivan, mutta toisilla hyödynnetään tilannetta.
On tunnettu ilmiö, että osa kasinoista kohdistaa tarjouksia juuri ongelmapelaajiin. Tällainen toiminta on epäeettistä ja tuo haittaa paitsi pelaajalle itselleen, myös hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle laajemmin.
Apua on kuitenkin saatavilla. Verkosta löytyy paljon tietoa siitä, kuinka tunnistaa peliriippuvuus ja kuinka siihen voi saada tukea.
Rahapelisanomat-opas addiktiivisen pelaamisen lopettamiseen
Vaikka tämä seuraava nöyrä lauseemme voi kuulostaa tyhmältä, älä pelaa.
Jos haluat pelata, pelaa esimerkiksi vain kavereiden kesken kimpassa. Tai kenties, lätki korttia perheenjäsenen kanssa.
Pidä aina rahapelirajat mielessä. Keskituloiselle 40 € voi olla liian paljon rahaa hävitä kuukaudessa.
Parhaimmillaan ruokimme dopamiinitasoja esimerkiksi urheilulla, luonnossa oleskelemalla tai ystävien kanssa keskustelulla.
Asioista kannattaa lisäksi keskustella edes jonkun ammattilaisen kanssa. Oli se sitten opinto-ohjaaja, työpaikan henkilöstöasiantuntija tai Peluurin puhelinlinjalta vastaava henkilö.