SUOMEN rahapelilainsäädännön uudistaminen on yksi viime vuosien puhutuimmista yhteiskunnallisista hankkeista ja vauhti kiihtyy.
Kun valtio on pitkään ylläpitänyt monopolia Veikkauksen kautta, siirtyminen lisenssijärjestelmään merkitsee merkittävää käännettä niin periaatteellisella kuin käytännönkin tasolla.
Uudistus jakaa mielipiteitä. Osa näkee sen välttämättömänä keinona lisätä valvontaa ja verotuloja, kun taas toiset näkevät sen uhkana suomalaiselle rahapelipolitiikalle, rahoitusmalleille ja ongelmapelaamisen ehkäisylle.
Mutta, mitä lisenssijärjestelmä käytännössä tarkoittaa, miksi sitä vastustetaan ja miten perusteltua vastustus loppupelissä on?
Suomen rahapelilain uudistaminen lisenssijärjestelmään on seurausta laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Monopoli ei enää pysty vastaamaan pelaajien käyttäytymiseen, digitalisaation haasteisiin, eikä kansainvälisten markkinoiden avoimuuteen.
Vastustus uudistusta kohtaan perustuu osittain todellisiin huoliin, erityisesti rahoitusjärjestelmän rikkoutumiseen, mutta osittain myös vanhanaikaiseen käsitykseen monopolimallin tehokkuudesta.
MAAILMASSA on toki vielä maita, joissa rahapelimonopoli on merkittävä ja laajasti käytetty. Norja on selkein esimerkki, jossa monopoliasema on voimassa lähes kaikissa peleissä. Monissa muissa maissa monopoli on yhä osa rahapelijärjestelmää, vaikkakin joissain tapauksissa rajoitettuna.
Monopolin säilyttämiselle on edelleen perusteluita, kuten haittojen ehkäisy ja kontrolli. Globalisoituvan netin ja ulkomaisten pelitoimijoiden vuoksi yhä harvempi maa käyttää sitä enää perustellusti täydellisenä ratkaisuna. Sekin osaltaan selittää, miksi Suomikin on kääntymässä lisenssimalliin.
Tarkemmin tutkittuna lisenssijärjestelmän edut valtiolle ja kuluttajille ovat merkittävät: verotulojen kasvu, parempi valvonta ja pelaajaturva sekä kilpailun tuoma innovaatio. Vaikka muutos tuo haasteita, se tarjoaa myös mahdollisuuden rakentaa modernimpi ja kestävämpi rahapelipolitiikka, joka vastaa nykyajan todellisuuteen.
Uudistus on siis ennen kaikkea väistämätön ja hyvin toteutettuna myös yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.
TEORIASSA lisenssijärjestelmä tarkoittaa sitä, että valtio ei enää saa yksinoikeutta rahapelien tarjoamiseen. Sen sijaan markkinoille avataan mahdollisuus useille toimijoille, jotka voivat hakea lupaa tarjota pelejä tietyin ehdoin.
Keskeisiä piirteitä lisenssimallissa ovat toimilupamaksut ja verotus. Yritykset maksavat lisenssimaksuja ja veroja Suomeen. Toimijat ovat tiukan viranomaisvalvonnan alaisia ja niiltä edellytetään mm. vastuullisuustoimia ja rahavirtojen läpinäkyvyyttä.
Tällä hetkellä verotulot valuvat ulkomaille. Nykyjärjestelmä ei pysty estämään rahavirtojen karkaamista, mutta lisenssimalli pystyisi. Vastustuksen ydin on siis ymmärrettävä, mutta se perustuu osittain idealisoituun käsitykseen monopolista, jonka tehokkuus ei enää vastaa tämän päivän reaalia pelaajakäyttäytymistä.
KILPAILUN VAPAUTTAMISEN myötä markkinoilla ei siis olisi vain yhtä toimijaa, vaan useita luvan saaneita yrityksiä.
Tavoitteena on ohjata suomalaiset pelaajat lisensoituun, valvottuun järjestelmään ja pois epämääräisiltä sivustoilta.
Teoriassa lisenssijärjestelmä on kompromissi täysin vapaan kilpailun ja monopolin välillä. Valtio säilyttää otteen rahapelien sääntelystä, mutta hyväksyy sen, että avoimet markkinat voivat palvella pelaajia ja yhteiskuntaa paremmin.
Veikkauksen nykyinen muoto, valtion omistama monopoliyhtiö, syntyi vuonna 1991, kun Veikkaus Oy perustettiin yhdistämään aiemmat rahapeliyhtiöt.
Monopolin tarkoituksena oli alusta alkaen ohjata rahapelituotot yleishyödyllisiin tarkoituksiin sekä rajoittaa pelihaittoja.
Käytännössä uudistus tuo muutoksia useisiin konkreettisiin kohtiin. Pelaajat voivat jatkossa pelata laillisesti useilla eri alustoilla ja toimijat ovat velvoitettuja noudattamaan suomalaisia sääntöjä, kuten tappiorajoja, ikärajavalvontaa ja mainontasääntöjä.
SAMALLA VEROTULOT tulevat olennaiseksi valtiolle toimiessaan lisenssien myöntäjänä.
Veikkauksen asema muuttuu kilpailulle alttiiksi, mikä edellyttää sen toiminnan uudelleenorganisointia.
Ulkomaille suuntautuvat pelivirrat pienenevät, jos kanavointi onnistuu.
Uudistus ei siis ole vain lakitekninen muutos, vaan sillä on laajat taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset seuraukset.
Myös Veikkaus on siirtynyt jo kilpailemaan Suomen lisäksi niin Ranskassa, Yhdysvalloista kuin Arabiemiraateista.
Nettipelaamisen aikakaudella Veikkauksen monopoli on säilynyt pääosin lisenssivapaan tarjonnan rajoittaminen Suomessa.
Ulkomaiset rahapeliyhtiöt eivät ole saaneet myydä tai mainostaa pelejään suomalaisille niin sanotusti laillisesti, vaikka netti on tehnyt käytännössä pääsystä helppoa.
Vaikka monopoli ei käytännössä täysin estä suomenkielisiä nettikasinoita, sen valvonnalla pyritään kanavoimaan pelaaminen kotimaisiin ja valvottuihin ympäristöihin.
Nyt Veikkaus ja Paf ovat tarjonnut laillisen ja valvotun pelialustan, johon suomalaiset pelaajat ohjataan esimerkiksi maksupalvelujen ja merillä tapahtuvan mainonnan kautta.
LISENSSIJÄRJESTELMÄN VASTUSTUS nousee useista eri lähtökohdista.
Ne voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: ideologiset, taloudelliset ja sosiaaliset syyt.
Ideologinen vastustus lähtee siitä, että monopoli nähdään yhteiskunnallisesti perusteltuna. Suomessa rahapelimonopolia on perinteisesti perusteltu sillä, että se minimoi haitat, tuotot ohjataan yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja valtiolla on täysi kontrolli pelitarjonnasta.
Lisenssimallia vastustetaan siksi, että se koetaan luopumisena suomalaisen rahapelipolitiikan “hyvinvointimallista”. Pelätään, että kun markkinoille tulee kilpailua, pelaaminen lisääntyy ja kaupalliset intressit ohittavat sosiaalisen vastuun.
Lisäksi monet järjestöt ovat välillisesti riippuvaisia Veikkauksen tuotosta. Monopolimallissa valtion on ollut helppo ohjata voittoja kulttuurille, urheilulle, nuorisotyölle ja sosiaalialalle.
Lisenssimallissa Veikkauksen markkinaosuus pienenee, eivätkä tuotot enää ohjaudu yksinomaan järjestöille. Kilpailu syö siis pelituloja ainakin siirtymävaiheessa. Monet järjestöt pelkäävät rahoituspohjansa heikentyvän ja tämä luo poliittista painetta vastustaa uudistusta.
PELIHAITAT ovat merkittävä syy uudistuksen vastustuksen. Koska kilpailun nähdään lisäävän markkinointia, suurempi tarjonta voi lisätä pelaamisen kulutusta ja pelaamisesta voi tulla näkyvämpää sekä helpommin saavutettavaa.
Pelko on, että vaikka tavoitteena on kanavoida pelaajat valvottuihin ympäristöihin, todellisuudessa kilpailu houkuttelee pelaamaan enemmän ja riskialttiimpia pelejä.
Lisenssiuudistuksen vastustus on osittain perusteltua, mutta siihen liittyy myös paljon vanhoihin oletuksiin nojaavia pelkoja.
Suomalaisista merkittävä osa pelaa jo ulkomaisilla sivuilla. Monopoli ei siis tosiasiassa pysty rajoittamaan pelitarjontaa.
Toisaalta, pelko pelihaittoja mahdollisesti lisäävästä vaikutuksesta perustuu ennen kaikkea markkinoiden avaamiseen ja kilpailuun, eikä siihen, että pelit itsessään muuttuisivat vaarallisemmiksi.
Kun markkinoille tulee useita lisenssitoimijoita, jokainen yritys pyrkii houkuttelemaan pelaajia itselleen.
Tämä näkyy usein aggressiivisempana mainontana, kampanjoina ja bonustarjouksina.
Tutkimusten mukaan näkyvä, houkutteleva mainonta voi lisätä erityisesti riskipelaamista ja impulsiivista pelikäyttäytymistä.
VASTAUS riippuu näkökulmasta. Vastustukseen on aihetta, jos tarkastellaan rahoitusjärjestelmän epävarmuutta.
Rahoitusjärjestelmän muutos koskettaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kulttuuri- ja liikuntasektorin toimijat ovat aidosti riippuvaisia rahapelirahoista.
Järjestöt ovat aidosti huolissaan tulevaisuudestaan ja valtion on vastattava tähän kehittämällä uusi, vakaampi rahoitusmalli. Veikkauksen tuottojen leikkaantuminen on todellinen riski. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että siirtymävaiheessa monopolin tulot alenevat.
Monissa maissa lisenssimallin käyttöönotto lisäsi ensin voimakasta mainontaa. Markkinointia on vaikea pitää kurissa.
Kaiken kaikkiaan laajemmassa perspektiivissä vastustukseen ei ole riittäviä perusteita. Nykyinen monopoli ei enää suojaa markkinoita kuten aiemmin, sillä ulkomaiset toimijat vievät jo suuren osan suomalaispelaajien rahoista.
Myöskään pelihaittojen hallinta ei ole toiminut toivotulla tavalla. Valvonta on helpompaa lisensoiduilla kuin lisensoimattomilla toimijoilla. Yhteiskunnan kannalta lisenssimalli tarjoaa paremman keinon hallita nykyistä globaalisti avointa rahapelimarkkinaa.
RAHAPELIT näyttävät olevan riskilaadultaan ikuisesti ongelmallisia. Siksi uusi rahapelijärjestelmä ei ole automaattisesti toimiva tai ongelmaton.
Kansainväliset kokemukset osoittavat, että onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, miten tiukasti ja suunnitelmallisesti valtio toteuttaa uudistuksen. Millaisia riskejä lisenssimalliin liittyy ja mitä Suomessa voidaan tehdä niiden minimoimiseksi?
Ensimmäinen ja ehkä tärkein kysymys on kanavointi, eli kuinka suuri osa pelaamisesta saadaan ohjattua lisensoitujen toimijoiden piiriin.
Jos lisenssejä on liian vähän tai verotus liian korkeaa, osa pelaajista jatkaa ulkomaisilla, lisensoimattomilla sivustoilla, jolloin tavoitteet valvonnasta ja verotuloista jäävät toteutumatta.
Yhtä lailla liian matalat vaatimukset voivat johtaa markkinatulvaan, jossa toimijoita on liikaa ja valvonta vaikeutuu. Tarvitaan tasapaino, joka houkuttelee suuria, luotettavia toimijoita, mutta ei avaa portteja hallitsemattomalle kilpailulle.
TOINEN merkittävä haaste liittyy mainonnan sääntelyyn.
Useissa maissa, kuten Ruotsissa ja Tanskassa, lisenssimallin alkuvaiheessa nähtiin voimakas mainonnan kasvu, jota valvovat viranomaiset joutuivat jälkikäteen rajoittamaan.
Suomessa tämä riski on tiedostettavissa jo ennakkoon. Selkeät säädökset mainonnan määrästä, sisällöstä ja kanavista ovat välttämättömiä, jotta pelaamista ei normalisoida tai kaupallisteta liikaa. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojaaminen edellyttää tiukkoja rajoituksia ja sakkoja sääntöjen rikkojille.
VIIMEINEN HAVAITTU keskeinen alue on tunnistautuminen ja dataperusteinen pelaajaturva.
Lisenssimallissa Suomen on varmistettava, että kaikki toimijat noudattavat samoja velvoitteita pelaajien tunnistamisessa, tappiorajoissa ja riskikäyttäytymisen seurannassa.
Tanskassa ja Isossa-Britanniassa on nähty, että järjestelmät, joissa peliyhtiöillä on velvollisuus puuttua riskipelaamiseen aiemmin kuin ennen, ovat tehokkaampia kuin monopoli, jossa valvonta kohdistuu vain yhteen toimijaan. Suomessa voidaan oppia näistä ja rakentaa kokonaisuus, jossa pelaajan suoja on tiukempi kuin nykyisessä mallissa.
Järjestöjenkin tulevaisuus on ratkaistava ennakoivasti. Monopolimallissa pelituotot ovat ohjautuneet suoraan kulttuuri-, liikunta- ja sosiaalialan toimijoille.
Lisenssimallissa tuottojen jakaminen vaatii uuden, vakaamman ja oikeudenmukaisemman rahoitusmallin, joka ei nojaa pelkästään pelaamiseen.
Rahoitusuudistus siinä mielessä on kriittinen, jotta siirtymä ei horjuta järjestöjen toimintaa, eikä luo poliittista epävarmuutta vuosi toisensa jälkeen.
ONNISTUMINEN lisenssimallissa riippuu siitä, kuinka hyvin Suomi pystyy yhdistämään valvonnan, pelaajaturvan ja markkinoiden kilpailukyvyn.
Jos nämä elementit toteutuvat tasapainoisesti, lisenssimalli voi tuoda sekä valtion että kuluttajien kannalta nykyistä merkittävästi paremman, kestävämmän ja modernimman rahapelijärjestelmän.
Onnistuminen ei siis ole kiinni siitä, jätetäänkö monopoli taakse, vaan siitä, miten uusi järjestelmä rakennetaan.
TÄLLÄ hetkellä ulkomaille näyttää menevän arviolta satojen miljoonien eurojen edestä pelivaroja. Lisenssijärjestelmä mahdollistaa lisenssimaksut, peliyhtiöiden verot, valvonnasta saatavat tulot sekä kotimaisen pelituotannon kasvun.
Kun toimijat ovat virallisia ja lisensoituja, rahavirtoja voidaan seurata ja samalla rikollisuuden riski pienenee. Rahapesun torjunta tehostuu ja vastuullisuustoimia voidaan valvoa ihan eri tasolla.
Suomalaisten pelaajien turvallisuus paranee, kun valvotut lisenssitoimijat tarjoavat pakolliset tunnistautumiset, tappiorajat sekä paremmat vastuullisuusmekanismit. Mukaan tulevat lisäksi riittävät yhteydenottovelvoitteet riskipelaajille.
YHTEISKUNNAN kannalta tämä on merkittävä edistysaskel.
Markkinoiden avautuminen voi tuoda Suomeen myös uusia työpaikkoja, pelialan kehitystä, teknologisia innovaatioita sekä kuluttajille uusia parempia palveluita.
Tutkimukset maista, joissa lisenssijärjestelmä on otettu käyttöön, osoittavat, että työpaikkojen määrä kasvaa erityisesti asiakaspalvelussa, teknisessä tuessa ja ohjelmistokehityksessä.
Alan kokonaiskasvu voi olla merkittävää, jos markkinat houkuttelevat kansainvälisiä toimijoita.
Lisenssin saavat kansainväliset ja kotimaiset peliyhtiöt saattavat perustaa Suomessa toimistoja, asiakaspalvelua ja teknistä tukea. Lisääntynyt kilpailu luo työpaikkoja myös markkinointiin, vastuullisuustoimien kehittämiseen ja sääntelyyn liittyviin tehtäviin.
