TUORE tammikuussa julkaistu Ending a Losing Streak -raportti kertoo, että britit kokevat törmäävänsä rahapelaamiseen kaikkialla maan katukuvassa.
Rahapelit näkyvät myös televisiossa, urheilussa ja ennen kaikkea somessa.
Raportin tehnyt More in Common on brittiläinen ajatushautomo ja tutkimusorganisaatio. Kirjoittajat Andrew Fowler ja Charlie Buckley keräsivät tutkimusaineistoa vuoden 2025 aikana.
Taustalla oleva More in Common keskittyy kansalaismielipiteen ja arvojen tutkimiseen. Se tunnetaan erityisesti niin sanotusta British Seven -segmentoinnista, jolla väestö jaetaan arvojen ja maailmankuvan perusteella.
Raportti tehtiin tilanteessa, jossa rahapelaamisen sosiaalinen hyväksyttävyys oli Briteissä selvästi murroksessa viimeisen 15 vuoden aikana. Digipelaamisen kasvu ja mainonnan räjähdysmäinen lisääntyminen olivat jo herättäneet laajaa huolta. Lähes kaksi kolmasosaa katsoo rahapelaamisen vaikuttavan ihmisiin negatiivisesti.
Maan hallitusta on painostettu tekemään rahapelipolitiikan suhteen uudistusta, mutta se on pelännyt hauskanpidon rajoittamista.
VALTAOSA Brittien kansalaisista kokee, että rahapelimainonta on lisääntynyt selvästi viime vuosina. Mielipiteen muodostuminen ja sen kehitys on hyvin samankaltaista kuin Suomessa, lähinnä verkossa toimivien ulkomaisten peliyhtiöiden yleistymisen myötä.
Raportin tarkoituksena oli selvittää, mitä britit oikeasti ajattelevat rahapelaamisesta. Eikä vain pelaajina, vaan kansalaisina, vanhempina ja yhteisöjen jäseninä sekä arvioida rahapelaamisen haittoja suoraan kansalaisten näkökulmasta.
Tavoitteena oli kartoittaa, millaiselle sääntelylle on poliittinen ja yhteiskunnallinen mandaatti ja mitä kansalaiset sen puitteissa hyväksyvät, jotta hallitus voisi toimia rohkeammin ilman poliittista riskiä.
Työväenpuolueen hallitus nosti vuoden 2025 syysbudjetissaan verkkorahapelaamiseen ja kolikkopeleihin kohdistuvaa verotusta, mutta laski bingotoiminnan verokantaa.
Yli kaksi kolmasosaa briteistä kannattaa sitä, että rahapeliala maksaa enemmän veroa. Verotuksen kiristämiseen liittyy kuitenkin huoli siitä, että kustannukset siirtyvät pelaajien maksettaviksi heikompina peliehtoja tai huonompina voittokertoimina.
Kansalaisilta kysyttäessä, tulisiko hallituksen ensisijaisesti vähentää rahapelaamista haittoja sääntelyn vai verotuksen avulla, mielipiteet jakautuvat. 35 prosenttia painottaisi ensisijaisesti sääntelyä, 36 prosenttia verotusta ja 13 prosenttia ei kumpaakaan.
USEIMMAT britit tekevät selkeän eron “harmittoman” rahapelaamisen, kuten loton ja toisenlaisen korkean riskin rahapelaamisen välillä. Korkean riskin kohteiksi vastaajat määrittelivät esimerkiksi online-kasinot.
Suomessa on vastaavasti käyty keskustelua siitä, ettei kaikkia rahapelimuotoja tulisi säädellä samalla tavalla. Juurikin raha-automaattien ja nettikasinoiden riskit koetaan selvästi suuremmiksi kuin joka lauantaisen loton.
Ihmiset hyväksyvät kohtuullisen, sosiaalisen ja matalan panoksen pelaamisen, mutta vastustavat nopeaa, yksin tehtävää ja jatkuvaa digipelaamista.
Monissa vastauksissa konteksti oli tärkeä seikka. Pelaako ihmiset uhkapelejä yksin ja käyttävät rahaa, jota heillä ei ole vai onko kyseessä pelaaminen pienillä panoksilla muiden seurassa?
KAKSI KOLMASOSAA briteistä katsoo rahapelaamisen vaikuttavan ihmisiin negatiivisesti ja joka viides kertoo, että joko he itse tai joku läheinen on kärsinyt rahapeliongelmista.
Haitat eivät ole vain taloudellisia, vaan pelaamisesta kärsii myös mielenterveys, ihmissuhteet ja perheet sekä työkyky. Pelaaminen voi johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen ja sillä on yhteys muihin riippuvuuksiin, kuten alkoholiin.
Erityisesti taloudellisesti heikommassa asemassa olevat ovat suuremmassa riskissä ja sama ilmiö näkyy Suomessa.
DIGIPELAAMISTA pidetään raportissa kaikkein haitallisimpana rahapelaamisen muotona. Pelaaminen on jatkuvasti helposti saatavilla ja rahankäyttö muuttuu abstraktiksi summien ollessa vain numeroita ruudulla.
Pelaamista on helppo piilotella ja tappiot voivat kasvaa hyvin nopeasti sietämättömiksi.
Suuri enemmistö tukee pelinopeuden hidastamista, suurten tappioiden seurantaa sekä pakollisia rajoituksia nykyisten vapaaehtoisten sijasta.
Raportti antaa vahvan viestin siitä, että pelkkä pelaajan oma vastuu ei riitä, vaan käytössä olevan järjestelmän pitää aktiivisesti ehkäistä haittoja.
Kaiken kaikkiaan britit ajattelevat, että vastuu on yksilöllä. Kuitenkin riippuvuudessa itsehillintä ei riitä, eikä rahapeliyhtiöillä ole todellisia kannustimia puuttua ongelmiin.
Lue myös: Espanjan mainoskielto puolitti uusien pelitilien määrän
YKSIMIELISIN raportin huomio kertoo, että 68 % briteistä on sitä mieltä, ettei alaikäisten tulisi nähdä lainkaan rahapelimainontaa.
Huolta aiheuttavat erityisesti urheilusponsorointi, sosiaalinen media ja videopelit. Pelillistäminen nähdään mahdollisena “porttina” rahapeleihin, josta tulee normi jo ennen täysi-ikäisyyttä.
Urheilun ja rahapelaamisen kytkös, somemainonta ja pelillistetyt rahamekaniikat koskettavat suomalaisia nuoria täysin samalla tavalla.
Kaikenikäiset seuraavat Britessä jalkapalloa ja suurin osa sanookin haluavansa uhkapelimainonnan määrän vähenevän jalkapallossa. Rahapelimainosten määrä urheiluotteluissa on valtaa ja sillä on todennäköisesti suuri vaikutus myös nuoriin.
Pelillistetty rahamekaniikka taas on järjestelmä, jossa rahaa tai rahaan rinnastettavaa arvoa käytetään sattumaan perustuvassa peliympäristössä. Samalla pelilliset palkitsemiskeinot hämärtävät rahan menettämisen todellista luonnetta.
Tästä esimerkkeinä niin sanotut lootbox-pelit, jossa pelaaja voi voittaa mysteeripaketteja palkkiona tai ostaa niitä oikealla rahalla. Alankomaan ja Belgian viranomaiset ovat jo rinnastaneet lootboxit rahapelaamiseen.
Lue myös: Tanska kiristää otetta mainonnasta
KESKEINEN poliittinen viesti Britannian päättäjille on, että 65 % vastaajista haluaa tiukempaa rahapelisääntelyä, jossa tuki ulottuu yli puoluerajojen.
Jopa pelaajat itse tukevat monia rajoituksia. Kansalaiset ovat valmiita hyväksymään sen, että satunnainen pelaaminenkin vaikeutuu, jos se vain vähentää haittoja.
Lisäksi raportin lopullinen sanoma on selkeä: rahapelaamista ei haluta kieltää, mutta sitä tulisi kohdella haitallisena kulutustuotteena. Painopisteen tulisi olla haittojen ehkäisyssä, ei alan kasvussa.
Alan rahoittamia vastuullisuuskampanjoita pidetään pitkälti näennäisinä ja viranomaisvalvontaan suhtaudutaan epäluuloisesti. Tässä suhteessa brittien mielipide haastaa kotimaisen ajatuksemme siitä, että “vastuullinen pelaaminen” voidaan jättää pitkälti markkinoinnin ja itsearvioinnin varaan.
Vastaukset osoittavat, että brittikansalaisten näkemykset ovat monilta osin jo pidemmällä kuin poliittinen päätöksenteko. Suomalaisille raportti tarjoaa vahvaa vertailutietoa ja perusteluja sille, miksi lasten suojaaminen, digipelaamisen rajoittaminen, mainonnan hillitseminen ja aidosti vaikuttava sääntely ovat perusteltuja.
Loppujen lopuksi ongelma ei ole se, onko käytössä oleva järjestelmä monopoli vai lisenssimalli, vaan se, rakennetaanko järjestelmä pelaajien ja erityisesti lasten suojelun vai tuottojen maksimoinnin ehdoilla?
Lähteet
Artikkelikuva – Pixabay
