Uuteen arpajaislakiin ei suunnitella lottopelien kaupallistamista. Arvontoja valvovat viranomaiset ja palautusprosentit määritellään valtioneuvoston asetuksella.
Pelaajalle tämä tarkoittaa yhden palveluntarjoajan markkinaa, jossa hinta eli palautusprosentti on ennalta päätetty ja sama koko maassa.
Lotto on yksi maailman vanhimmista rahapeleistä.
Rooman valtakunta käytti arvontoja armeijan varustamiseen, Euroopassa niitä käytettiin siltojen ja kanavien rahoittamiseen, Neuvostoliitossa valtion hankkeisiin.
Suomessa lotto on ollut nykyisessä televisioidussa muodossaan tammikuusta 1970, jolloin Veikkaus esitteli ensimmäisen arvonnan.
Sittemmin rinnalle on tullut muita pelejä, kuten tänä vuonna lanseerattu päivittäinen Milli, jota Veikkaus on kuvaillut merkittävimmäksi uutuudekseen vuosiin.
Lottojen isoveli Eurojackpot on kuitenkin noussut suurimmaksi. Veikkauksen vuosiraporttien perusteella Eurojackpot on Suomen suosituin rahapeli.
Samankaltainen rakenne löytyy sen läntisestä vastineesta EuroMillionsista.
Eurojackpotin ja EuroMillionsin taustalta löytyvät eri maiden kansalliset lotto-yhtiöt, jotka ovat useimmiten valtion omistamia tai vahvasti julkisen sektorin kontrollissa.
Mukana on kuitenkin myös yksityisomisteisia ja osin yksityisiä toimijoita, kuten Ranskan Euromillions operaattori FDJ ja Kreikan Eurojackpot-operaattori OPAP, jonka enemmistöomistaja on kansainvälinen yksityinen pelikonserni Allwyn.
Koska lotto on tuottava tuote ja voittosuhde jää keskimäärin pelaajan tappioksi, palautusprosenttia voidaan pitää rahapelin hintana.
Pelaaja maksaa jokaisella rivillä enemmän kuin saa keskimäärin takaisin, ja juuri tämä erotus muodostaa tuotot, jotka jaetaan yhteiskunnan, valtion ja pelijärjestelmän hyväksi.
Tämä herättää väistämättä kysymyksen.
Kun valtioneuvosto määrittelee palautusprosentit ja poliisi valvoo arvontoja, missä määrin kyse on aidosta markkinasta ja missä määrin suljetusta järjestelmästä, jossa hinnanmuodostus ei perustu kilpailuun.
Kilpailu ja kuluttajavirasto kuvaa kartellin seuraavasti.
Kartellit ovat kilpailunrajoituksia, joissa yritykset sopivat hinnoista, hinnankorotuksista tai markkinoiden jakamisesta. Ne nostavat palveluiden hintatasoa ja rajoittavat asiakkaiden valintoja. Kartellien on tutkimuksissa arvioitu nostavan hintoja keskimäärin 10–30 prosenttia verrattuna normaaliin markkinatilanteeseen.
On selvää, että klassinen kartelli edellyttää useiden yritysten tietoista sopimista keskenään. Lottopeleissä toimijoita ei ole useita, vaan vain yksi. Silti vaikutukset kuluttajan asemaan ovat monella tavalla samankaltaisia. Pelaajalla ei ole vaihtoehtoa, koska suomalaisia lottopelejä ei ole avattu kilpailulle, eikä uuteen lakiin ole tulossa kaupallisten lottojen mahdollisuutta.
Hinta ei siis muodostu markkinoilla, vaan hallinnollisen prosessin kautta. Palautusprosenttia ei määritä kilpailu, vaan poliittinen harkinta.
Tätä rakennetta ylläpitävät myös kansainväliset alan organisaatiot, joiden jäsenyys edellyttää valtion lupajärjestelmään perustuvaa toimintaa ja joissa pelien ehdot määritellään keskitetysti eikä markkinaehtoisesti.
Eurojackpotin asemaa voidaan arvioida KKV:n määritelmien valossa. Sen hintataso määräytyy valtioiden yhteisillä päätöksillä, hinnan muutos ei voi perustua markkinaan ja kuluttajan valinnan mahdollisuus on rajallinen.
Järjestelmä ei nyt myöskään kerro kierroksen hintoja, edes jälkikäteen.
Kuluttaja ei voi vaihtaa palveluntarjoajaa, vaikka haluaisi pelata samaa peliä toisin ehdoin.
Rahapelien luonne tekee tilanteesta erityisen. Kun jokainen hävitty euro on osa kokonaistuottoa, hinta eli palautusprosentti vaikuttaa suoraan siihen kuinka paljon pelaajien varoja siirtyy järjestelmään.
Korkea hinta tarkoittaa korkeaa tuottoa ja myös laajaa häviökertymää koko väestössä.
Uudessa arpajaislaissa lottojen asema näyttää pysyvän ennallaan. Vaikka muu rahapeliala avautuu lisenssimarkkinoille, lottopelit säilyvät suljetussa ympäristössä.
Tämä ratkaisu nojaa pitkään perinteeseen, poistaako se kysymystä siitä, millä perusteella juuri hinnallisesti kalliimmat lottopelit säilytetään monopolissa jonka Veikkaus myöntää olleen hävityn?
Kyse ei ole pelkästään historiasta, vaan myös rakenteista, jotka vaikuttavat kuluttajan asemaan ja valinnan mahdollisuuksiin.
Kun tarkastellaan Eurojackpotin rakennetta, järjestelmä toimii poliitikkojen yhteisellä päätöksenteolla.
Se on tehokas tapa rahoittaa julkisia toimintoja, kuitenkaan kilpailun mekanismeja ei ole. Ja palautusprosenteista ei juuri tunnuta puhuvan.
Pääkirjoituksemme tarkoitus ei ole julistaa lottopelaamista ongelmaksi, vaan nostaa esiin se, että hinta määräytyy tavalla, jossa yrityksillä ja kuluttajalla ei tunnu olevan vaikutusvaltaa eikä valinnanvaraa jättipotista unelmointiin.
Markkina voi toimia vain siellä, missä on kilpailua. Lottopelit ovat alistettu poliittisiksi monopoleiksi, joissa kilpailua ei ole, eikä sen avaamisesta ole merkkejä.
